Kala toi loistouutisia sureville asukkaille

14.09.2012 20:32

Kala kertoi pehmolelunsa menettäneille asukkaille, että pehmoeläimet olivat karanneet ja tarjosi heille tuikun murheeseen. Naiset iloitsivat, sillä uskoivat nallejen olevan nyt matkalla kotiin.

Irina ja Anne olivat kylpyhuoneessa asukkaiden hiustenlaittoshown jälkimainingeissa. Verho nousi ylös ja puhuvan kalan kotiakvario tuli esiin.

– Jes, olisikohan siellä jollakin jotain asiaa, naiset toivoivat.

Naiset odottelivat kalan tervehdystä, jota ei kuitenkaan kuulunut.

– Moi, Irina yritti houkutella kalaa puhumaan, saamatta kuitenkaan vastausta.

– Ei sitten, nainen luovutti ja alkoi kammata hiuksiaan.

Tommi tuli kylpyhuoneeseen siivoamaan lattialle jääneitä hiustenpätkiä. Mies naputteli akvaariota ja odotteli kalan juttelua. Kala ei kuitenkaan puhunut, joten mies palasi keittiön puolelle.

– Puli puli puli puli, kylpyhuoneesta kuului lopulta ja Tommi riensi takaisin akvaariolle.

– Hei turska, onks toi tukkaa vai onks sulla joku muovikypärä päässä, kala tiedusteli Tommilta, jolla vielä oli väriaine vaikuttamassa hiuksissaan.

– Näyttää ihan kaameelta. Jos mulla oli tollanen fleda niin…, kala arvioi.

Seuraavaksi kala käski koota kylpyhuoneeseen kaikki ne asukkaat, joiden pehmoeläimet oli kaapattu.

– Mulla on asiaa vain niille joiden kultamussukkapehmolelut on kaapattu, muut lähtee nyt tasatahtia kroolaamaan pois, kala komensi kylpyhuoneeseen kerääntynyttä väkeä.

Tuikku murheeseen!

– No niin rakkaat kultamussukat, mulla on teille karmeita uutisia. Nallekaapparit on nyt ihan surun murtamia. Kaikki sujui niin mukavasti ja nalleja kidutellen kunnes sattui järkyttävä onnettomuus, kala kertoi.

Kalan mukaan nallejen häkki oli tyhjentynyt sillä aikaa, kun kaapparit olivat käyneet juomassa pillimehua, syömässä jugurttia, lihapiirakkaa ja banaania sekä käyneet lukemassa sarjakuvia.

– Se häkki, missä ne nallet oli, niin se, se oli tyhjä, kala parkaisi.

– Onks ne karannu, nallet on karannu, naiset hurrasivat.

– Ne on karannu, kala vahvisti.

Naiset iloitsivat kuulemistaan uutisista, sillä uskoivat nallejen olevat nyt matkalla kotiin. Johanna pyyhki silmäkulmastaan ilon kyyneliä

– Ei se auta kuin ottaa tuikku murheeseen, mä olen järkännyt teille pehmoleluleskille nyt vähän rauhottavaa. Voi voi voi, puli puli puli, kala pulpatti.

– Pieni nalle, Johanna tuuletteli silmiään.

– Hei vaahtopäät, etteks te nyt tajunneet, mitä mä sanoin? Toisaalta mä en oo yhtään yllättynyt. Tukkaa on niin paljon, että ei siellä ajatukset viihdy ja värikin on aika selvä merkki, kala kuittaili ja ohjeisti naisia suuntaamaan varastohuoneelle päin.

Naiset kiljuivat riemusta ja kiiruhtivat varastohuoneelle, jossa heitä odotti yllätys: tarjotin täynnä shotteja.

Naiset laskeskelivat, että shotteja olisi kaksi jokaiselle ja kutsuivat mukaan myös Tomin, jonka pehmoeläin oli niin ikään kaapattu. Jonna A kantoi tarjottimen ulos varastohuoneesta keittiön baaripöydälle.

– Tämä tuikkujen määrä ei riitä tähän murheeseen, jota mulle on kertynyt tässä viikkojen aikana, nainen tuskaili.

– Pehmoleluille! Pakoreissulle, pehmoeläimiään takaisin odottavat asukkaat skoolasivat.

– Tuikku murheeseen, huudettiin toisen paukun kohdalla ja toinenkin shotti saatiin kumottua.

Naiset valittelivat, ettei murhe vieläkään lähtenyt ja siirtyivät ulos tupakoimaan. Leina uskoi, ettei paukkujen juominen voinut olla tässä ja naiset jäivät pihalle utkimaan, josko sauna olisi lämmin.

(Sub)

Uutisaiheet: puhuva kala, Leina, Jonna I, Jonna A, Johanna, Anne

Kommentoi

Lisää uutisia

Aurinkorannan tähtöset

Tämä sivusto sisältää tuotesijoittelua

Osa tämän sivuston sisällöstä on toteutettu yhteistyössä mainostajien kanssa.